Aamu alkoi kirppistouhuilla. Raahasin ison laatikollisen myytäviä vauvanvaatteita läheiselle koululle - ja sieltä takaisin noin kolmen tunnin istuskelun saldona about 30 euroa. Kotiäidin kukkaro alkaa olla sen verran tyhjillään, että kyllä se pienikin summa hieman mieltä lämmitti. Ja OLIN ITSESTÄNI YLPEÄ etten sortunut ostamaan sieltä yhtäkään vaatetta lisää. Ois ollu M:llekin yks ihanainen Me&I mekko mutta tyydyin vaan ihailemaan kaukaa. Jos oisin menny kattomaan, niin ois sekin kolmenkympin voitto jääny käärimättä, i know myself. Vaan vauvanvaatteita on edelleen melkoinen keko jäljellä, *huoka*. Turvautunen huutonettiin.
Meinasin että tulen tänne blogiinkin lisäämään namiskan, josta pääsee mun huutonet kohteita tarkastelemaan, mutta hupsistakeikkaa, tämä blogihommapa olikin muuttunut sen verran paljon, että eka vartti meni ihmetellessä mm. sitä mihin mun profiilikuva on kadonnut. Ainoa plussa oli se, että nyt näen kuinka paljon blogia on käyty kurkkimassa! Täälläkin käyny jo yli 150 ihmistä, eikä kukaa oo jättäny mitään jälkeä ittestään - jättäkää nyt hyvät ihmiset kommenttia - se lämmittäis mieltä yhtä paljon kuin kirpparituotto. :)
Niin ja pikku-iipukan kehityksestä vielä sen verran että konttailua kovasti treenataan ja eka hammas on puhjennut alaikeneen. Näin meillä treenataan:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti