Hei hei heinäkuu!

Arki on puksutellut eteenpäin tasaista tahtia. Koko heinäkuu on jo melkein ohi. Mieleen on jäänyt esikoisen Hippo Olympialaiset, oma issikkavaellus, yhteinen kylpyläreissu Lappajärven Kivitippuun ja ihanat kyläilevät sukulaiset. Viimeisin vieras tosin oli melko ikävä - nimittäin kesäflunssa. Kaatoi meidät kaikki petiin. Lähti yhtä nopeesti kuin oli tullutkin. Nyt jo elämä voittaa.

Miehellä on loma vasta elokuussa ja koko kesä on mennyt jotenkin sitä odotellessa. Mansikan myyjä sanoi maanantaina että tämän viikon jälkeen lopettavat mansikanmyynnin. Se oli kuin bitch-släp suoraan poskelle: Hei herää pahvi, kesä loppuu kohta!! Me on käyty tasan kerran uimarannalla. Jätskikioskilla ei kertaakaan. Bad mama. Jospa noi säät tosta paranis, niin tulis asia korjattua.

Katselin tuossa jo tytöille talvivaatteita(!). Syksyn välikausivaatteet on jo pitkään olleet kaapissa käyttöä odottamassa. Syksy mennään Polarn O. Pyretin välikausivaatteissa ja talveksi vaihdetaan Ticket to heavenin toppaan. Tykästyin 2010 talvella tähän Ticketin lilaan pallokuosiin (amaranth nimeltään)...

...niin, että ajattelin nyt etsiä molemmille tytöille sellaiset haalarit. Koko 80 löytyi jo pikkusiskolle, enää pitäisi löytää 110 cm haalari isosiskolle. Harkitsen myös takki + housut yhdistelmää. 4-vuotias nyt varmaan vielä pukee mielellään haalarin ja ehkä se on myös aavistuksen lämpimämpi vaihtoehto kun ei tuule takin helman alta sisään. Mut kauppareissuilla on takki ehdoton - tallessa on tosin vielä viime talvena ihastusta herättäny Dpamin toppis. Mikään noista tämän syksyn Ticketeistä ei oikein säväyttäny, ellei sit yksvärinen pinkki. Raidallinen oli tylsä ja kukallinen suora Marimekon Unikko-kopio. Plääh.

Vaikka kesä on aivan paras vuodenaika, saan syksystä myös kummasti virtaa. Koulut, työt ja arkinen aherrus rutiineineen, harrastusten alkaminen, kaikki se on jotenkin myös ihanaa. Nyt kun tätä tarkemmin mietin, niin ehkä jo odotan töihinpaluuta ja arkirutiinien alkamista. Kääntöpuolena siinä tietenkin on, että tytöt on vietävä hoitoon. Pienempi tytöistä täyttää pian vuoden. Ja mikä ihana vuosi tämä on ollutkaan! Kaipaan työelämää ja aikuisten ihmisten seuraa, virikkeitä aivoille. Ja on taustalla tietysti myös se raha. Kun haaveissa on ostaa se ihan ikioma koti joskus, niin eipä se onnistu jos oon vaan kotona. Vakituisia töitä ois löydettävä.

Mutta nyt - kesä on vielä hetken täällä ja tästä eteenpäin aion nauttia siitä vähän enemmän kuin tähän saakka olen nauttinut. :)