Viikonloppuna siivottiin oikein koko perheen voimin - tai no, minä ja mies siivottiin, lapsukaiset sitten levitteli niitä siivottuja ja löysi pitkään kadoksissa olleita leluja ja innostuivat niistä uudestaan. Mies tuskasteli että esikoisen vaatekaappiin ei enää mahdu vaatteita, johon totesin että suurin osa niistä lienee jo pieneksi käynyttä 110/116 kokoista sisävaatetta. Mies sitten keksi, että miksei niitä vois viedä kirpparille. Mainio ajatus! Tartuin sitten tuumasta toimeen, kun oli ihan lupakin "viralliselta taholta", varasin siis kirpparipöydän ens torstaista alkaen. Nyt sitten ois enää se hinnoittelurumba edessä. Ikään kuin ei nuo arki-illat jo muutenkin menis turhan nopeaan... No, ehkäpä sitä saa vähän tilaa kaappeihin, turhaa roinaa pois ja muutaman euron tilille.
Euroista puheen ollen, perjantaina tuli eka palkka yli kahteen vuoteen - ai että nannaa! On se vaan kiva ansaita ihan oikeaa palkkaa kaiken maailman tukien sijaan. Tukien varassa elämisestä tuli mieleen eräs Erilaiset äidit -sarjan jakso viime kaudelta, http://www.katsomo.fi/?progId=201246 jossa perheen isäkin oli kotona kun "ei nyt huvittanut mennä töihin". Hieman herätti keskustelua (http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2203742-erilaiset-aidit-vittu-ma-olen-sanaton/) ja ristiriitaisia tunteita, mutta niinhän tänne tulee monia perheitä ihan ulkomaita myöten elämään tukien varassa. Tämä perhe sentään halusi sossusta vain sen pyykinpesukoneen, monille perheille kun kustannetaan autoja myöten kaikki. Itsekin juuri rahoitin tätä toimintaa verojen muodossa lähes 600 eurolla, että näin. Jospa sekin "tappio" tulis kirpparituloilla katettua. ;P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti